Window: kauppa jossa mitään ei ole myynnissä

Taustaa

Äitini ostaa verkosta silloin kun hän on ahdistunut. Ei mitään tiettyä. Selailu on koko pointti, ja saapuva paketti on antikliimaksi jolle hänen pitää sitten löytää tilaa.

Katsoin tuota kierrosta tarpeeksi huomatakseni minkä osan hän oikeasti halusi. Se ei ollut toimitus. Se oli selaaminen, vertailu, koriin lisääminen, se pieni tunne siitä että päätös on tehty. Kassalle meno oli vero jonka hän maksoi kaikesta muusta.

Rakensin siis kaiken muun. Window on kauppa jossa on neljätoista kategoriaa ja 350 tuotetta, eikä yhtäkään niistä ole olemassa. Voit selata, suodattaa, vertailla, lisätä koriin ja tallentaa asioita myöhemmäksi. Kori ei koskaan päädy kassalle, koska sen takana ei ole mitään.

Ongelma

Pakonomainen verkko-ostelu ei reagoi hyvin siihen että sitä käsketään lopettamaan. Estot muuttavat halun lukituksi oveksi, ja lukittu ovi on asia jonka ympäri kierretään. Jokainen katsomani sovellus oli rakennettu vähentämisen varaan: piilota kauppa, laske päiviä, tunne huonoa oloa retkahduksesta.

Mikään ei tarjonnut käyttäytymistä ilman seurausta. Halu on todellinen ja se haluaa kohteen. Kohteen poistaminen ei poista halua; se jättää sen vain kiertämään kehää.

Minun piti myös olla rehellinen siitä mitä tämä ei ole. Se ei ole terapiaa, se ei ole kliininen interventio, enkä ole pätevä rakentamaan kumpaakaan. Sen tekeminen väärin olisi pahempaa kuin se ettei tätä rakentaisi lainkaan.

Oma roolini

Kaikki, yksin. Nuits ei ole koskaan palkannut ketään.

Suunnittelin kaupan, kirjoitin jokaisen tuotenimen ja kuvauksen, piirsin ikonit ja kuvasin kaikki 350 esinettä itse Helsingissä, enimmäkseen pimeän tultua, koska silloin minulla oli aikaa ja koska valo oli parempaa kuin vaihtoehto. Rakensin sivuston, kirjoitin ohjesivujen tekstit ja kokosin auttavien puhelinten hakemiston.

Valokuvaus ei ollut oikotie kuvapankkikuvien ohi. Se oli projektin pisin osa selvällä erolla, ja se on syy siihen että kauppa vaikuttaa kaupalta eikä demolta.

Lähestymistapa

Window toimii vain jos se on vakuuttava. Parodiakauppa täytesuorakulmioineen ei anna mitään, koska korvattava asia on kokonainen aistien tapa: oikeita valokuvia, oikeita hintoja, oikeita kategoriasivuja, oikeaa ”muut asiakkaat katsoivat myös” -logiikkaa. Sillä hetkellä kun se tuntuu vitsiltä, se lakkaa toimimasta.

Kuri oli siis rakentaa aidosti hyvä verkkokauppa ja poistaa siitä sitten täsmälleen yksi asia. Kaikki muut toiminnot jäävät. Kori pitää tuotteet. Tallennettu lista säilyy. Hinnat ovat kategorian sisällä johdonmukaisia. Absurdiutta ei koristella; se on vain siinä, siinä tosiasiassa että lopun nappi ei tee mitään.

Kaksi sivua kantaa rehellisyyden. Toinen on hakemisto oikeista auttavista puhelimista. Toinen sanoo suoraan että Window ei ole hoitoa eikä väitä olevansa, ja osoittaa ihmisiin jotka ovat päteviä. Molempiin on linkki jokaisen sivun alatunnisteessa, eikä niitä ole haudattu tietoa-osioon.

Toteutus

Next.js, täysin esirenderöitynä, Cloudflaressa. Ei palvelinrenderöintiä, ei tietokantaa eikä käyttäjätilejä, mikä on ensimmäinen yksityisyyspäätös eikä suorituskykypäätös. Jos en rakenna backendiä, haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen selaushistoria ei makaa minun infrastruktuurissani. Ei ole mitään murrettavaa eikä mitään mitä kukaan voisi vaatia luovutettavaksi.

Ostoskorin tila, tallennetut tuotteet ja asetukset elävät selaimessa ja pysyvät siellä. Koko tuoteluettelo toimitetaan staattisena, joten sivusto asentuu PWA:na ja toimii verkkoyhteys pois päältä. Sillä on enemmän merkitystä kuin miltä kuulostaa: se hetki jolloin joku kurottaa tapaa kohti on usein se hetki jolloin hän on paikassa jossa kuuluvuus on huono, ja välittömästi latautuva offline-kauppa on hyödyllisempi kuin nopea kauppa joka tarvitsee yhteyden.

Windowissa ei ole tekoälyä lainkaan. Ei suositusmallia, ei generoitua kuvausta, ei yhtäkään kutsua palveluntarjoajalle. Se oli tietoinen valinta ja siitä kysytään minulta usein. Mallin kirjoittama tuoteteksti olisi syntynyt nopeammin ja tuntunut täytteeltä, ja täyte rikkoo sen illuusion josta koko juttu riippuu. Vielä olennaisempaa: personointimalli pakonomaisen ostajan kimpussa on kone joka pahentaa pakkoa. En halunnut rakentaa sellaista, en edes vahingossa, en edes hyvin.

Lopputulos

Se on julkaistu osoitteessa windowshops.org. Äitini käyttää sitä. Se on koko onnistumisen mittari jonka asetin ja ainoa jota luotan pystyväni mittaamaan.

Sen lisäksi tuli se mitä en osannut odottaa: ihmiset selaavat sitä selailukokemuksena, ilman mitään pakkoa, samaan tapaan kuin selaisi kuvastoa. Sopii minulle.

Mitä tekisin toisin

Neljätoista kategoriaa oli kunnianhimoista yhdelle kuvaajalle. Julkaisisin kuusi syvää kategoriaa neljäntoista matalan sijaan, koska ohut kategoria on nopein tapa rikkoa illuusio.

Olisin myös kirjoittanut sen sivun jolla kerron ettei tämä ole hoitoa ensin, ennen kauppaa. Kirjoitin sen myöhään, ja myöhään kirjoittaminen tarkoitti sävyn uudelleentyöstämistä koko sivustolla siihen sopivaksi.